Väliprojekti

Koulutuksen lähipäivien ja työn välillä kun on hyvin aikaa iltaisin harrastella, tein pienen väliharjoituksen. Nykyinen työnkuvani kun sisältää enemmän tietokoneen naputtelua maalaamisen sijaan, ei päivittäin tule mahdollisuutta ruiskuun tarttua.
Ruiskumaalauksesta aiempaa kokemusta oli yhden polttoainesäiliön maalauksen verran, ja siitäkin oli vierähtänyt useampi vuosi. Harjoituksen kohteeksi  löytyi imelän oranssi kampaamopöytä.

Aikoinaan  hankkimani Central pneumaticin 1,4 mm suuttimella, öljynerottimella ja paineensäätimellä varustettu halppis ruisku oli tuolloin tankkia maalatessa ajanut asiansa, ja toivoin sen olevan toimintakunnossa pitkähköstä käyttämättömyydestä huolimatta.

Maaliksi valikoitui olosuhteiden vaikutuksesta työkonemaali, ksyleenipohjainen 1k, kiiltoasteeltaan melkoisen himmeä musta. Hyvissä ajoin, ennen pohjatöiden aloittamista testasin sekä ksyleenin, että tinnerin vaikutusta maalattavaan pintaan joka ei reagoinut juurikaan kumpaankaan. Näin uskoin turvallisin mielin voivani ruiskuttaa maalin purkamani pöydän osiin, ilman pelkoa että vanha maali reagoisi epätoivotusti uuden alla.

Pohjien karhennus alkoi käsin 280 karkeuksisella karhunkielellä, totesin kuitenkin melko pian tarvitsevani  koneellista apua, ja suurimmalta osin hionkin pohjat lopulta 150mm paineilmaepäkeskoa ja 320 karkeuksisia laikkoja käyttäen. Huomaa kuvasa näkyvä imuriliitäntä hiomakoneessa, jonka lisäksi työssä on syytä käyttää (sekä maalatessa, että hiottaessa) oikeanlaisia hengityssuojaimia. Itselläni käytössä oli 3M:n kaasuille, liuotinhöyryille, sekä pienhiukkasille soveltuva suojain

Pohjien hiomisen jälkeen oli vuorossa suojaaminen, jonka avulla olin jo hiontavaiheessa suunnitellut tekeväni rajauksia maalaukseen siten, että alkuperäistä variä jäisi pöydän sisäosiin luoden näyttävän kontrastin himmeän mustan ja kiiltävän oranssin välille.

Suojaamis työ itsessään on tärkeää suorittaa huolella, joka näin ollen saattaa olla hyvinkin aikaa vievää puuhaa, itselläni käytössä olleet maalarinteippi ja jäykähkö pahvi eivät varmasti ole ihanteellisimmat suojaustarvikkeet. Arvelenkin alan tarvikkeita myyviltä liikkeiltä löytyvän touhuun esim. kaarevien pintojen rajaamiseen paremmin soveltuvaa teippiä.
Tein suojaukset maalaamon puolella ja lopuksi pyyhkäisin maalattavat osat tinnerillä.

Seuraavaksi olikin aika perehtyä käyttöturva tiedotteisiin, sekä tuotteiden käyttötietoihin. Mustan 1k maalin ohensin ksyleenillä alkuun n:30% jolloin maalin juoksevuus mittatikkua pitkin oli seuraavanlainen:https://photos.google.com/photo/AF1QipN6E7OaCSZDMWK13Zd9xL8JDfJqgLLcpzXqcMpU

Nyt alettin päästä lähelle itse asiaa. Säädin paineen ruiskulle siten, että mittari näytää n.2,5baria kun liipasinta vetää, niin että ilma alkaa virrata ruiskun läpi. (tähän paineasetukseen päädyin netti keskusteluista tekemäni yhteenvedon pohjalta). Ruiskun säätöjä testasin ensin alkuun tyhjän tinneripurkin kylkeen, ja vaikken viuhkaa onnistunut säätämään mieleisekseni, päätin alkaa ruiskuttamaan maalattavia kappaleita, ja jatkaa säätämistä samalla. Hetken maalattuani totesin että nyt ei säätäminen tuota haluttua tulosta, vaan jokin muu on pielessä. Olisipa vain tiennyt mikä. Maali tuli ruiskusta ulos suurina pisaroina, ja ensimmäinen ajatus oli ohentaa lisää jonka teinkin, mutta lisäohennus ei tuottanut toivottua tulosta vaan onnistuin lisäohennuksen tuloksena jopa valuttamaan maalia osin. Onneksi olin aloittanut maalaamisen piiloon jääviltä, vähemmän kriittisiltä osilta.

Ei auttanut kuin harjoitella lisää tinneripurkin kylkeen, ja pian tajusinkin alunperin säätämäni ilmanpaineen 2,5 bar olevan syyllinen nyt jo voimakkasti ohennetun maalin pisaroitumiseen. Lisää painetta 3,5 bar, ja alkoi maali tulla ulos pistoolista  toivotunlaisena.
Seuravanlaista jälkeä sain näillä säädöillä ja laitteilla aikaan. Appelsiinimaisuutta heti ruiskutuksen jälkeen oli havaittavissa, mikä kuivuttuaan hävisi käytännössä täysin.

Maalia ruiskutin hieman yli puoli litraa ja ohenninta joukossa oli lopulta lähes saman verran.

Maalille ominainen samettimainen himmeys tuli esiin maalin kuivuttua.

Enää oli edessä työvälineiden puhdistus. Ruiskun purin ja tinnerilla pesin, jonka jälkeen jätin osat vielä tinneriastiaan hetkeksi likoamaan.

Lopuksi jätin osat kuivumaan viikon ajaksi, kuivamisen jälkeen kasattuna pöytä näyttää tältä.

Nyt on siis ruiskumalaamista kokeiltu, ja ehkä näin ollen  helpompi omaksua asioita tulevilla lähiopetuspäivillä.

https://photos.google.com/photo/AF1QipN6E7OaCSZDMWK13Zd9xL8JDfJqgLLcpzXqcMpU