Pintakäsittelyn suunnittelu/Chevyn rungon maalaus

Lähipäivät 13-15-1-2016

Alustavat suunnitelmat Chevyn rungon maalamiseksi lähtivät käyntiin edellisten lähipäivien aikana. Purettuani rungosta pyörien ripustukset, sekä kaiken muun irroitettavan osan pesin kaikki osat huolella painepesurin sekä Teijo osienpesukoneen avulla. Puhdistusten, sekä rungon oikomistöiden jälkeen kiinnitin rungon grilliiin ja kiikutin koko osa kasan  paikalliseen hiekkapuhallus yritykseen puhallettavaksi. Puhallusajankohdan olin sopinut yrityksen kanssa juuri ennen lähipäiviä, jolloin osat joutuisivat odottamaan puhallettuna mahdollisiimman lyhyen ajan. Tällä pyrin välttämään puhallettujen pintojen ruostumista.

Puhalluksen suorittanut henkilö teki mielestäni ensiluokkaista ja tarkkaa työtä. Pienempiinkin koloihin oli ruostumaton teräspuhalle yltänyt, eivätkä mukana olleet peltiosat olleet kärsineet puhalluksesta, vaan oli selvästi hellävaroen puhallettu. Puhdistusaste oli kai 2,5-3 luokkaa.

Rungon ja osien tultua puhalluksesta löytyi esim. sisälokasuojasta hieman ruosteen syömää peltiä + pari muuta pikku juttua korjattavaksi. Peltikorjaukset tuli tehtyä aika kiireellä, kun rungon sain puhalluksesta tiistai iltana, ja seuraavana aamuna osat olisi oltava mukanani Hämeenlinnassa, valmiina maalattavaksi.

Runko ja muut maalattavat osat korjaustöiden jälkeen pakattuna autoon, valmiina seuraavan aamun lähtöön kohti Hämeenlinnaa. Jokunen työtunti takana, mutta nyt näytti oikeasti siltä, että maalaamaan päästäisiin suunnitellusti!

Aamulla Hämeenlinnassa, osat ja runko  purettiin autosta halliin, tehtiin pieni katselmus ja aloitettiin päivä teorialla. 

Jari oli laittanut hänelle lähettämäni alustavat suunnitelmat pintakillan sivuille ja niitä alettiin porukalla pohtia, sekä miettiä vaihtoehtoisia ja ehkä parempia menetelmiä suorittaa työt.

Ryhmässä itseni lisäksi aihetta pohtivat, ja tehtävää työtä suunnittelivat:

Janne, Mikko K, Mikko L, Riku, Tommi, Tero,  ja Valtteri.

Jari antoi lähtötilanteessa vinkkejä mitä asioita pohtia, ja mistä kaivaa tietoa.

Lähtökohta maalaukselle oli auton entisöinti, sekä riittävä ruostesuojaus huomioiden auton tuleva käyttötarkoitus (museorekisteröinti, sekä kesäkäyttö)

Työ ryhmän pohdinnoissa päädyttiin melko nopeasti siihen, ettei alustavaa esittämääni Dupontin pintakäsittelyjärjestelmää tultaisi soveltamaan, jo pelkästään sen kolmen eri maalaus vaiheen takia, sekä siitä syystä ettei tuolla  (pohjalle Dupont fill-and-sand (131s), jonka päälle hionnan jälkeen maalataan Dupont corlar red oxide epoxy primer (825s).

Noille pintaväriksi maalataan vielä formulated special semi gloss black imron) järjestelmällä saavutettaisi mitään etuja ruosteeneston tai lopputuloksen suhteen. Sen sijaan pohdittiin vaihtoehtoina rungon sinkitsemistä tai rungon maalaamista  epoksi pohjamaalilla pohjat, sekä päälle puolikiiltävä polyuretaani maali. Tuon polyuretaani maalin päälle tehtävästä mahdollisesta lakkauksesta keskusteltiin myös.

Valtteri kertoi  kuumasinkkaus menetelmästä, sinällään erinomainen pinnoitustapa olisi ruostesuojauksen kannalta varmasti yksi parhaita menetelmiä. Kuumasinkitysprosessissa kappale kylvetetään eri puhdistusaltaissa ennen varsinaista sinkitystä jonka jälkeen kappale upotetaan kuumaan sinkkiin. Sinkitystä tiedän autoharrastepiireissäkin käytetty mm auton rungon ruostesuojaukseen menestyksekkäästi. Tämä kyseinen projekti tultaisiin kuitenkin rakentamaan alkuperäisyyttä kunnioittaen, eikä sinkitys tuntunut näin olen oikealta vaihtoehdolta. Varsin riittävä ruostesuojaus tultaisiin saavuttamaan epoksi pohjalla sekä polyuretaani pintamaalilla, jonka jälkeen runko ruostesuojattaisiin sisäosiltaan siihen tarkoitetuilla kotelosuoja-aineilla.

Tommi ehdotti pintamaalin lakkausta suojakerroken paksuntamiseksi ja tulevan puhtaanapidon helpottamiseksi. Lakkausta ei kuitenkaan tässä projektissa haluttu käyttää aikataulun takia, sekä siksi ettei alkuperäisessä rungon maalauksessakaan ollut lakkaa käytetty.

Runkoa ei loppujen lopuksi ollut tarkoitus ylisuojata. Olihan runko kestänyt ruostetta vastaan jo yli 50 vuotta, vaikka tehtaan tuolloin siihen tekemät maalaukset ja ruostesuojaukset eivät varmasti olisi täyttäneet tämän päivän alimpiakaan vaatimustasoja.

Mikko K oli pohdintojen aikana tutkinut Tikkurilan pintakäsittely oppaasta eri maalivaihtoehtoja, ja löytänyt sieltä soveltuvat maalit Temacoat GPL + Temadur 50.

Tällä yhdistelmällä lähdettiin etenemään, mutta maalivarastoja tutkiessamme, ohjaajamme Juha esitteli mahdollisuuden käyttää Jotunin Normadur 65 HS maalia joka on ruostesuoja aineita sisältävä polyuretaanimaali, ja joka voitaisiin maalata ilman pohjamaaleja.

Jotunin maalit aiheuttiva vilkasta lisäkeskustelua, sekä tarjouskyselyitä eri maalitoimittajilta. Noiden keskusteluiden/tarjousten pohjalta runko ja maalattavat osat päädyttiin maalaamaan  Jotunin Epocoat 21HB pohjalle ja Normadur 65HS pintaan.

Tämä siksi, ettemme kuitenkaan uskoneet pelkällä pintamaalila saavutettavan riittävän paksua maalikerrosta+ruotesuojausta. Emmekä keksineet syytä olla maalaamatta epoksia pohjalle.

Maalit kävimme Tommin kanssa noutamassa keskiviikko iltana Hyvinkäältä, jotta torstaina pääsisimme maalaamaan. 

Maalattavia osia ollessa lopulta todella paljon, ehdotti Mikko L jauhemaalausta erinäisille pienemmille osille sekä mm. raitisilmaputkille, jotka märkämaalaustekniikalla olisivat olleet melko mahdottomia osia maalata siten että maalia oikeasti olisi joka kolossa ja putkien sisäpinnoissa.

Mikon kokemukemus helpotti päätöstä jauhemaalauksen osalta, ja osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi.

Torstai aamuna osien rasvanpoiston ja ripusteluiden jälkeen aloimme Tommin ja Jannen kanssa notchaamaan runkoa (maalarien slangia, jonka kerrottiin tarkoittavan taskujen ja rakenteiden joihin ruiskulla ei pääse, pensselillä maalaamista ennen varsinaista ruiskumaalausta). Muu työryhmä jatkoi osien ripustelua, sekä jauhemaalausta lopuille osille.

Alla notchattu runko, sekä osa työryhmästämme tarkastelemassa upeasti onnistuneen jauhemaalauksen tuloksia.

Mikko K oli tuonut torstai aamuna oman ruiskunsa 2,5mm suuttimella, jonka luovutti käyttööni pohjamaalausta varten. Mikko K ja Valtteri ohjeistivat myös maalaustekniikoiden ja säätöjen suhteen, sekä avustivat maalien sekoittamisessa, jotta saatoin alkaa maalaamaan osia. 

Alla osat ja runko pojamaalissa.

Janne oli tuonut paikan päälle alumiini ritilöitä, jotka soveltuivat hienosti maalattavien osien alustaksi, sekä jauhemaalattavien osien ripustamiseen

Olin jo alustavasti varannut itselleni ja Tommille mahdollisuuden 3 lähipäivään, koska arvelin ettei projektin läpiviemiseen kaksi päivää riitä, ja kolmekin on aika tiukka. Eli torstain tavoite oli saada pohjamaalit  pintaan ja yön yli kuivuttuaan pääsisimme Tommin kanssa maalaamaan pintavärit ja jauhemaalaamaan muutaman vielä jauhemaalaamatta jääneen osan.

Jauhemaalausprosessi ei sinällään kestä kauaa. Maalattavan osan ja jauheen välille tehdään sähköisesti potentiaaliero, jonka jälkeen jauhe "puhalletaan" maalattavan kappaleen pintaan, johon se sähköisen varauksen avulla tarttuu. Tämän jälkeen jauheella peitetty kappale työnnetään 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi ja on jäähtymisen jälkeen valmis käsiteltäväksi.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin on jauheen etuna se, että jauhe hakeutuu kappalleen kaikille pinnoille ja syvennyksiin melko helposti, eikä valu, kuten märkämaali joskus sitä yrittäessä syvennyksiin ja koloihin ruiskuttaa.

Koska pohjamaali ei ollut yön aikana vielä täysin kuivanut, päätimme aamulla aloittaa jauhemaalauksista, ja antaa pohjamaalattujen osien vielä kuivaa lisää. Tommi oli torstaina ollut muiden  mukana harjoittelemassa jauhemaalausta, ja nyt perjantai aamuna tutustutti minut ks. menetelmän saloihin.

Pohjamaalatut osat kahdessa eri kammiossa, olivat iltapäivällä kuivaneet, joten aloimme Tommin kanssa sekoittaa maalia. Itse maalasin rungon, sekä joukon samassa kammiossa olevia muita osia. Tommi maalasi kokemuksella mm. sisälokasuojat,jarrurummut ja tukivarret.

Alla vielä yhteispotretissa jauhemaalatut osat.

Saimme kaikki osat perjantaina maalattua, ja jätin ne kuivamaan viikonlopun yli. Juha hoiti rungon kotelosuojaukset maanantaina jonka jälkeen illalla noudin rungon ja muut osat pois koululta.

Tästä eteenpäin kaikki onkin asiakkaan vastuulla?

Kiitos joustavuudesta Anzelikalle ja Juhalle, joiden työpäivät projektin takia venyivät.

Kiitokset Pintakillan henkilökunta:

Anzelika, Hannu, Jari, Juha ja Marika.

Ja erityis kiitokset koko työ ryhmälle jota ilman tämä projektin osa ei olisi tällä aikataululla valmistunut;

Janne, Mikko K, Mikko L, Riku, Tero, Tommi,  ja Valtteri

Pyöräkuormaajan vanteiden maalaus

Edellisten lähipäivien jälkeen tarjoutui työpaikallani mahdollisuus ruiskuttaa pyöräkuomaajan vanteisiin uusi väri.
Tommi oli hionut pohjat valmiiksi ja ruiskuttanu pohjaväriä, jonka jälkeen kysyi haluaisinko tulla pintavärin maalaamaan
Totta kai halusin, vaikka kuukausi oli vaihtumassa ja pomo oli kehottanut laskuttamaan edelleen kiihtyvämmällä tahdilla, jotta pöytä saataisiin puhtaaksi vuoden vaihteeseen.
Eipä näitä maalausmahdollisuuksia joka päivä työssäni eteen tule, joten silläkin uhalla ettei laskupino tuona aikana vähenisi, päätin tarttua ruiskuun.
Aloitin maalaamisen 1,3mm suuttimella, jolla vedin ensimmaisen tartuntakerroksen vanteisiin. Tuon jälkeen aloin maalaamaan peittävämpää kerrosta ja totesin ettei ruiskusta tule riittävästi maalia ulos. Vaihdoin suuttimen 1,6mm, jonka jälkeen alkoi syntyä peittävää kerrosta. Maalia Tommi teki pari satsia lisää, kun tuntui ettei mikään määrä riitä kunnolla peittävään kerrokseen.
Yhteensä maalia kului kai joku 4 litraa. Mutta lopputulos oli mielestäni onnistunut. Käyttämäni hupullinen suojahaalari, sekä 3M:n hegityssuojain  paljastuivat  aika heikoiksi suojaimiksi.(maalinpölystä oli suojaimista huolimatta kasvot ja parta keltaisena). Vanteiden muodosta johtuen maali myös pölysi voimakkaasti takaisin kun sitä sumutin vanteisiin.

 Maalailun täyteistä alkanutta vuotta 2016!

Metallituote ja struktuurimaalausta lähipäivillä 9-11.12.2015

Aiheena oli pintakäsittely ja pintakäsittelijän työn kuva. Jari havainnollisti ulkoisten, eri tekijöiden vaikutuksia työn etenemiseen, sekä lopputulokseen, esittämällä erilaisia malleja työn kustannus arviosta, verraten todellisiin kustannuksiin ja lopputulokseen.
Käytiin keskusteluita työn tilaajan sekä työn vastaanottajan, työstä tekemien arvioiden vaikutuksista, työn suorittajan toimintaan, sekä lopputulokseen.
Työn tilaajalla/työn vastaanottajalla ei välttämättä aina ole kaikkea tietoa mitä halutun tasoisen työn suorittaminen vaatii.
Kustannus arvion tekemisessä olisikin syytä ottaa huomioon myös työn suorittajan näkemys, jolloin arvio saataisiin todennäköisesti tarkemmin vastaamaan lopputulosta.
Keskinäisessä vaikutuksessa, kustannusten, ajan ja laadun suhde ovat tekijät, jotka lopulta sanelevat mitä tilaaja haluaa tai mitä tuottaja toimittaa, riippuen katsantokannasta.

Teorian jälkeen lähipäiville, Jari oli varannut tehtaväksemme maalata asiakkaan tuoman Volvo kuorma-auton puskurin. Ajatus oli harjoitella myös struktuurimaalausta, johon aikamme puskurin maalaustyön jälkeen ei enää täysin riittänyt,  mutta ehdimme hieman kuulla ja nähdä muiden ryhmien kokemuksia ks. maalausmenetelmästä.

Tommin kanssa suunnittelimme käytettävät maalit, sekä työmenetelmät puskurin maalaukseen. Suunnittelimme aluksi laittavamme puskurin irralliset astinlaudan osat sinkopuhallukseen, mutta kävi ilmi ettei nuo kevytmetallivalua olevat osat kestäisi sinkopuhallusta. Niinpä Tommi aloitti astimien puhaltamisen hiekalla puhalluskaapissa, ja itse aloin hioa puskuria maalausta varten(puskuri noin 2 metrisenä ei sovi puhalluskaappiin). Mirkan sähkökayttöinen epäkesko ja siihen kytketty työkalu/imurivaunu tuntui olevan melkoisen toimiva ja kompakti laitos. Peittoaa aiemmin käyttämäni paineilmakäyttöiset epäkeskot käyttömukavuudellaan ja on helppo pitää työpaikka siistinä.(Ylimääräiset letkut ja imurihässäkät eivä ole tiellä)

Osin melkoisen ruosteinenkin puskuri olisi ollut syytä hiekkapuhaltaa parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Tässä tapauksessa mietittiin juurikin aiemmin teoriatunnilla käytyä keskustelua ajan, kustannusten ja laadun suhteesta. Totesimme tällä kertaa käytettävissä olevat ruosteenpoistomenetelmät riittäviksi, asiakkaan laatuvaatimusten ja aikataulupuitteiden raamissa. Eli kompromisseilta ei aina voi välttyä. Tällöin asiakkaan toiveet on erityisesti otettava vakavasti huomioon, ja usein tärkeää onkin sopia asiat paperille, ettei jälkeenpäin tule turhia takuu tai maksu kiistoja.
Pohjien hiomisen jälkeen tehtiin muutama lommon kittaus, sekä ruiskutettiin pohjaksi Cromax wash primer+pro surfacer. Tämän asiakastyön ohessa pohjustin ja maalailin samoin menetelmin koemielessä erään tulevan projektin osia.

 Pohjamaalien kuivuttua yön yli hiomme pinnan rikki, ja sekoittelimme kaavan mukaan Volvo winter vakoinen puskuriin.
Värikameralla mittasin, Juhan ja Jarin opastuksella, tarvitsemani keltaisen värin sävyn tulevaan prjektiin, jotka sitten sekoitin Cromaxin tätä varten tehdyn ohjelman ja vaakan avulla.

Maalien sekoitusohjelman avulla maalien sekoittamin käy leikiten, ja maalin sävyt saadaan säädettyä hyvin tarkkaan halutuksi.
Ohjelma tuntee valtaosan ajoneuvovalmistajien käyttämistä värisävyistä ja ovat näin ollen helposti sekoitettavissa valmistajan koodin tai värin nimen mukaan. Tässä tapauksessa siis tuo Volvon winter white löytyi suoraan ohjelmasta.
Hakemani keltaisen värin koodia ohjelma ei tuntenut, ja tuosta syystä värimalli kuvattiin tarkoitukseen valmistetulla väri spectrometrilla  josta tieto siirrettiin Cromaxin ohjelmaan, joka taas laski hämmästyttävän tarkkaan sekoitukseen tarvittavat eri värien osat.
Värisävyt saatuamme kohdalleen, oli aika ruiskuttaa maalit pintaan. Käytössämme olleet hengityssuojaimet joissa puhalletaan raitista ilmaa maskin sisään, lyövät kyllä aiemmin käyttämäni 3M:n hengityssuojaimet 10-0.
Maalauksen jälkeen puhdistettiin ruiskut niitä varten olevilla puhdistuslaitteilla. Purimme kyllä ruiskut vielä jäljempänä, ja pesimme osa kerrallaan. Vaikuttaa ettei purkamatta ruiskua saavutettu puhdistus tulos  kuitenkaan vedä vertoja purettuna tehtävälle puhdistukselle.

Omat harjoitustyöt saatuamme valmiiksi seurasimme toisen ryhmän loppusuoralle olevaa struktuurimaalausharjoitusta. Ks. maalaus tarkoittaa maalausmenetelmää/maalia jolla pinta saadaan röpeliäiseksi. Kyseisellä maalauksella saavutetut edut, eivät käyneet täysin selväksi tuossa pikaisessa aiheeseen tutustumisessa. Lienee kuitenkin suurimmat hyödyt seuraavat: paksu kulutusta kestävä maalikerros, vähäinen pohjien teko tarve(peittää suuremmatkin kolot), sekä ulkonäköseikat.

Päivän päätteeksi Hannu ja Jari kertoivat hieman yliohennetulla lakalla tehtävästä motiivimaalattujen pintojen lakkauksesta ja siihen liittyvistä haasteista. Tästä harjoitusta ja kokemusta vaativasta tekemisestä pääsemme ehkä oppimaan tulevaisuudessa enemmän.