Kiillotuskoulutus

1.6.2016

Jiihaa, kaikenlaista hiontaa ja kiillotusta on tullut harrasteltua, mutta nyt päästiin aiheeseen tutustumaan opastuksen kera. Koululle oli toimitettu maalattuja petilevyjä, joihin sitten oli tehty eriasteisia naarmuja, noita peltilevyjä sitten hieroimme eri karkeuksisilla hiomapapereilla, ja lopuksi hiontatahnoilla sekä kiillotusvahoilla. Että oli mukavaa..
Uutta aiheessa oli erot hiomapareiden karkeuksien välillä. Eri valmistajien hiomapapereita ei pidä sekoittaa prosessiin kun  halutaan edellisen karkeuden jättämät naarmut varmuudella pois hiottaessa seuraavalla karkeudella. lmeisesti valmistajien standardeissa on eroja jolloin toisen valmistajan hienompi paperi saattaa aiheuttaa toisen valmistajan edellisellä karkeudella hiottuun pintaan vielä naarmuja.
Eli käytä aina saman valmistajan papereita työn alusta loppuun.

Hannu hioo ja Jari opastaa. Näillä eväillä oppilaat pääsivät itse hiomaan taitojaan.

3M: setti naarmujen esikäsittelyyn, Näillä on helppo loiventaa naarmujen reunat, ja miksei myös valumat, jos sellaisia on syntynyt:

Syvimpien naarmujen reunamien käsittelyn jälkeen työstimme levyjä ensin epäkeskon avulla ja lopuksi käsin vesisä hioen. Hiottavia pintoja ja papereita on myös huuhdeltava hiontajäämistä jatkuvasti jottei hiontajäämät aiheuta uusia naarmuja:

Kun naarmut oli silmämääräisesti saatu poistettua siirryttiin koneellisesti hiomaan tahnalla, ja edelleen kiillotusaineilla. Huolimattomasti tehty käsinhionta paljastuu nopeasti kun kiillotusta aletaan suorittamaan. Tällöin ei auta kuin arvioida vielä jäljellä olevien naarmujen syvyys ja aloittaa hionta uudestaan karkeammalla, siirtyen jälleen portaittain kiillotus vaiheeseen. Ja tämä uudestaan kunnes on tyvtyväinen lopputulokseen, edellyttäen ettei ole hionut maalia puhki ennen tätä...
Eli huomiotavaa on että maalikerros  on riittävän paksu hiomiseen, eikä naarmut ole pellissä asti. Lisäksi koneellisessa hionnassa/kiillotuksessa on katsottava ettei hiottava pinta ylikuumene.

Yhteenvetona voi sanoa että puuha on työlästä, mutta lopputulos palkitsee tekijänsä. Nyt kiillotetut pellit, lappeellaan pöydällä työstettävänä, olivat aika helppo kohde. Työn vaikeutta lisää huomattavasti kun tehdään autossa kiinni oleviin osiin, joissa usein on muotoja ja kanttauksia moneen suuntaa, ja vieressä varottavia pintoja. Monessa tapauksessa voidaan kuitenkin säästyä auton ylimaalaukselta ja saada vanhasta maalipinnasta lähes uuden veroinen.

Sotateollisuuden salaiset hankkeet

Lähipäivät 19.-20.5.

Aamu Hämeenlinnassa valkeni tutuun tapaan, koululaisia alkoi saapua halliin ja siinä arvuuteltiin mitä kaikkea uutta ehdittäisiin oppimaan tällä kertaa. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä käsiksi kustannuslaskentaan Hannun opastuksella, ja lisäksi tehdä maalausharjoituksia. Valtion etu ajoi kuitenkin suunnitelmien edelle....

Jari oli neuvotellut sopimuksen Patrian kanssa, johon kuului erään suurehkon kokoonpano "jigin" maalaus. Maalauprojektin Jari oli suunnitellut toteuttavansa nuorisoasteen opiskelijoiden kanssa, mutta onneksi satuimme sopivasti paikalle kun työtehtäviä jaettiin, ja pääsimme mukaan Patrialle harjoittelemaan maalausta korkeapaineruiskulla.

Korkeapaineruiskun kanssa työskentelyä pääsimme harjoittelemaan, heti kun turvatarkastukset oli suoritettu ja löysimme Nato yhteensopivat paineilmaliittimet:)
Valitettavasti kohteen arkaluonteisuudesta johtuen kuvia kyseisestä operaatiosta ei ole, mutta ensimmäiset kokemukset korkeapaineruiskun käytöstä olivat hyvät. Maalia kohteeseen ruiskutimme n.20l ja loppua kohden piti hieman alkaa säästelemään ettei lopu kesken. Maali kuitenkin riitti ja pintamaalin kävivät kai nuorisoasteen oppilaat maalaamassa seuraavalla viikolla.

Maalausopiskelut jatkuivat seuraavana päivänä koulua ja päästiin maalaamaan sekä kuvaamaan materiaalia. Jarilla oli varattuna itselleni ja Tommille pari pyöräkuormaajan lokasuojia, jotka saimme ensin hiekkapuhaltaa ja pienimuotoisen oikomisen jälkeen pohjamaalit pintaan ja päälle vanhan värin mukaan sekoitettu maali:

Lisäksi viime kerran muovikorjausten jäljiltä ratti oli vielä maalaamatta, ja maalasin siinä sivussa muutaman muunkin osan samalla:Karkeat pohjatyöt alle P600 karkeuteen jonka jälkeen hiontaväri/hionta P800, Inca silver väri, ja päälle Spies Heckerin HS Diamond clear coat lakka, jolla kovana lakkana pitäisi olla hyvä kulutuskestävyys, ajatellen ratin kehää.

Luppoajalla käytin singossa muutamia Chevyn alustan osia, joihin jauhemaalasin suojaksi matta lakan. Osat ovat alunperin tehtaalla jätetty maalaamatta, ja tavoitteena oli jättää ne ulkoasultaan tehtaan mukaiseksi (metallin oma väri näkyviin, mutta kuitenkin suojata osat ruostumiselta).


Osia ennen sinkoamista

 Sinkoamisen jälkeen:

 Sinko:

Osat menossa uuniin 180 astetta ja 10min

Ja valmista tavaraa upealla pinnoitteella

Maalaamisiin!

Muovikorjaus menetelmät

Lähipäivät 16-17-18.3

Automaalauksesta päästiin sujuvasti siirtymään muovikorjauksen maailmaan Hannun ja Jarin opastuksella.
Koululle oli tuotu useampi auton puskuri, joihin pääsimme eri menetelmillä korjauksia harjoittelemaan.
Muoviosien korjaus voidaan jakaa karkeasti kahteen menetelmään, hitsaus ja liimaus. molempia menetelmiä pääsimme harjoittelemaan, ja lisäksi sain mahdollisuuden korjata vanhan, muovista valetun teräsrunkoisen auton ratin, joka oli yli 50 vuotiaana halkeillut jo useammasta kohtaa. Muovikorjaus töitä tehdessä on syytä ottaa huomioon seuraavat seikat: 
Hitsatessa tulee huomioida tulipalon vaara, sekä eri muoviyhdisteistä lämmitettäessä tulevat kaasut saattavat olla hengitetynä myrkyllisiä joten tila jossa korjauksia tehdään tulee olla varustettu hyvällä ilmanvaihdolla henkilökohtaisten suojaimien lisäksi.

Muovikorjauksissa tarvittavia varusteita:

Muovikorjauksia tehtäessä hitsamaalla, työkaluna käytetään tarkoitusta varten valmistettua tai siihen soveltuvaa kolvia, jonka avulla sulatetaan repeämään oikeantyyppistä muovia. Muovilaatuja on useita, ja valmistajat ovatkin usein merkinneet osiin muovilaadun, jolloin osataan valita oikean laatuista muovia "hitsauslangaksi". Mahdollista ja ehkä paras tapa on käyttää materiaalia korjattavasta kohteesta, esim. puskurin takaa veistää soiro hitsauslangaksi, tällöin materiaali on varmuudella yhteensopivaa. Kaikki muovilaadut eivät ole hitsattavissa, ja muovi alkaa vain kuohumaan sitä lämmitettäessä, eikä kestävää saumaa saada aikaiseksi.
Kappaleiden pesun ja puhdistuksen jälkeen, ennen varsinaista hitsausta, voidaan käyttää tarkoitukseen valmistettuja metalli hakasia tai verkkoa joka sulatetaan repeämään ja saadaan sauma näin kestävämmäksi. Lopuksi päälle sulatetaan riittävä määrä muovia  jolla saadaan mahdollisimman hyvä pohja, varsinaisia pohjatöitä ja maalausta varten.

 Metallihakasten sulatus repeämään, tarkoitusta varten suunnitellulla kolvilla:

 Tukiverkon kiinnitystä:

Railon täyttö muovilla:

Muovin liimaus korjausmenetelmänä on yleistynyt, ja liimat ovat kehittyneet kestäviksi ja helppokäyttöisiksi. Liimaus onkin varteenotettava vaihtoehto perinteiselle hitsausmenetelmälle.
Liimauksen etuina on menetelmän nopeus/vaivattomuus ja tätä kautta menetelmä ajaa  myös kustannustehokkuudellaan ohi perinteisen hitsauksen. Liimat soveltuvat myös käytettäväksi useampien eri muoviaatujen kesken, tästä huolimatta on aina varmistuttava liiman sopivuudesta korjattavale materiaalille. Liimat eivät myöskään säily hyllyssä loputtomiin, vaan liian vanhat liimat saattavat olla käyttökelvottomia.
Samaan aikaan esim uusien puskureiden hinnat ovat tulleet vomakkaasti alas, joten millä tahansa menetelmällä korjaukseen ryhdyttäessä, on aina ennen korjausta syytä selvittää varaosan saatavuus ja hinta.

Kuten hitsatessa, kunnollisen puhdistuksen jälkeen, myös liimatessa voidaan käyttää metallihakasia sitomaan korjattava kohta ennen liimausta:

Kun kappaleet on tukevasti toisiinsa liitetty suihkutetaan liimattavaan kohtaan liimalle tartunta-aine:

Tartuntaaineen kuivuttua pursotetaan liima repeämään:

Liimasauma voidaan tasoittaa tarkoitusta varten myytällä muovikalvolla, joka ei tartu liimaan, vaan liiman kuivamisen jälkeen irtoaa vetämälä:

Yhteenvetona korjausmetodeista on todettava että, nykyaikaiset liimat helppokäyttöisyydellään, monipuolisuudellaan ja kestävyydellään peittoavat mielestäni perinteisen hitsausmenetelmän. Loppujen lopuksi kustannuksia ja kannattavuutta arviotaessa on aina muoviosien ollessa kyseessä, huomioitava uuden vastaavan osan hinta ja saatavuus.

Lopuksi muutama kuva ratti projektissa jonka pääsin ohessa tekemään. Pesun jälkeen avasin ratissa olleet halkemat ns. multitoolin avua jossa käytin erilaisia teriä. Ensimmäinen tekemäni liimaus epäonnistui, koska liima oli vanhentunutta, eikä lopulta kuivanut lainkaan, ennen uutta liimausta toisella liimalla, puhdistin ratin liimajäämistä, ja avasin multitoolilla railoja lisää, koska huomasin niiden jääneen liian ahtaiksi liiman tunkeutumiselle.

Ensimmäinen liimaus vanhentuneella liimalla:

 Ensimmäisen kuivamatta jääneen liimauksen jälkeen avasin enemmän, jotta sain liiman uuden liiman kunnolla tunkeutumaan:

Ja uusi liimaus onnistui jo paljon paremmin:

Eipä vaadi muuta kuin pohjatyöt ja maalin päälle, siitäkin seuraavassa päivityksessä...

Haasteena off-road

Lähipäivät 16-17-18.3

Lähipäivät rakennettiin tällä kertaa Tommin Laplanderin ylimaalauksen ympärille, jonka pohjatyöt ja suojakset tehtiin yhteistyönä ja Tommi ruiskutti uuden pirteän värin pintaan.Kyseistä laitetta Tommi käyttää lähinnä  kilpaillessaan siitä, kuka rohkenee pahimpaan kuviteltavaan rotkoon tai kiven päälle laitteensa ajaa. Eli off-road lajista on kyse, eikä näin ollen ollut suurta tarvetta hieroa pohjia näyttelykuntoon, eikä siihen aika olisi riittänytkään, onhan auton pintapellit jo vuosien kilvanajossa kadottaneet Volvon peltiseppien siihen alunperin kanttaamat muodot monelta kohdin. Lisäksi Hannun opastamana perehdyttiin pintapuolisesti muovi korjauksen saloihin.

Volvo käytiin läpi P320 karkeuksisella hiomapaperilla epäkeskoa käyttäen, sekä syvennyksistä ja kanttauksista käsipelillä. Osaa aikaisemmista maalikerroksista ja viimeksi ollutta Volvon harmaata jouduttiin ensin työstämään P280 karkeudella, jotta osittain hyvinkin paksua maalikerrosta saatiin riittävästi tasoitettua ja muotoja joita edellisten maalikerrosten alla vielä oli, paremmin näkyviin.

Hiontasession jälkeen suojattiin lasien aukot johhdot lava ym. Auto maalauskammioon, jossasuojattiin vielä pyörat ja käytiin auto läpi ns. liimarätillä, jolla saatiin kaikki viimeisetkin pölyhiukkaset pinnasta poitettua.

 Maaliksi Tommi oli valinnut Selemixin tarjonnasta Kawasakin Lime green sävyn joka onnistuu varmasti samaan aikaan sekä erottautumaan joukosta, että maastoutumaan metsään. Maalin riittävyyttä spekuloitiin, ja hieman epäiltiin 3l pöntön riittävän, varsinkaan kun mitään pohja tai väliväriä ei ollut aikomus käyttää. Hyvin maali lopulta riitti.

Maalaus onnistui siis aikataulun ja maalimäärien suhteen suunnitelmien mukaisesti ja tätä kirjoittaessani auto lienee saanut kesän kahinoissa jo sen verran hittiä, että uuden värin valinta taitaa lähitulevaisuudessa olla Tommilla edessä.

Aikaa pohjatöihin ja suojauksiin saatiin käytettyä karkeasti päivä, yhteensä n.12h
Malaukseen ja suojauksien purkuun kului ehkä 6h josta n.4h kammiossa
Laskettassa karkeasti maalauksen hintaa. käytettäessä tuntiveloitusperusteena 100e
Tulisi tämän kaltaiselle maalaukselle hintaa maalit sisältäen hieman reilu 2000e.

Toki, kuten alussa mainitsin tehtiin ohessa hieman muitakin projekteja, sekä käytiin asioita teoriassa läpi: Hannu antoi mm työnäytteen miten nykypäivänä yleinen henkilöauton  naarmuuntunut ajovalon muovinen "lasi" saadaan hiomalla ja kiillottamalla näyttämään lähes uutta vastaavalta.

Lisäksi Hannu opasti pintapuolisesti vielä eri muovikorjaus metelmiä läpi. Seuraavilla lähipäivillä jatketaan muovikorjausten parissa. Aiheesta lisää seuraavassa päivityksessä.

 

Hiontaa, kiillotusta ja juhlintaa

Koulun ja työpäivien lomassa tulee silloin tällöin mahdollisuuksia tehdä mm. erilaisia pintakäsittelyalan ja niitä sivuavia töitä. Tässä yksi toteutuneista.

Halkaisijaltaan 3" haponkestävän putken pätkimisen, halkomisen ja hitsauksen jälkeen oli hyvä testata eri hionta ja kiillotusmenetelmiä.







 Ennen putken uudelleen kasausta kävin tulevan sisäpinnan läpi 320 karhunkielellä.

Hitsauksen jälkeen karkea hionta nauhahiomakoneella 60 karkeudella jonka jälkeen wurthin ns. viimeistelyhiomalaikoilla suurimmat naarmut pois.

Karkeimmat naarmut kun oli pois aloitin "viimeistely" hionnan 80 karkeudella, siirtyen asteittain hienompaan. 1000 ylöspäin hioin vesissä aina 2000 karkeuteen saakka.

 Lopulta alkoi näyttämään siltä että kiillotus voisi alkaa. Joten hiontatahnaa 50mm huopalaikkaan ja wurthin paineilmakäyttöisellä kulmahiomakoneella kiillottamaan. Kierrosluku säädeltävissä liipaisimesta, maximi kierrosnopeuden ollessa 19000 rpm.
Ensin karkeudella joka vie naarmut 1500 karkeuteen saakka ja tämän jälkeen hienompi tahna 2000 karkeuteen. Vaikka oli vesissä käsin jo hionut tuohon 2000 karkeuteen, sai koneellisesti tahnalla hiomalla selkeästi lisää kiiltoa pintaan. Lopuksi autoglymin vaha ja aloin olla lopputulokseen tyytyväinen.

Levystä tekemäni pohjakappaleen hioin ja kiillotin samalla menetelmällä, lukuun ottamatta hitsaussaumoja jotka jätin tarkoituksella hiomatta.

Ylimääräinen tiskipöydän kansi pääsi vielä uusiomatkalle, josta leikkaamilleni paloille näytin tuota wurthin kulmahiomakonetta, ja vasaraa.





Kaiverrukset pohjaan sähkökäyttöisellä multitoolilla.





Hyvää syntymäpäivää kummitädille!