Ruiskumaalauksesta aiempaa kokemusta oli yhden polttoainesäiliön maalauksen verran, ja siitäkin oli vierähtänyt useampi vuosi. Harjoituksen kohteeksi löytyi imelän oranssi kampaamopöytä.
Aikoinaan hankkimani Central pneumaticin 1,4 mm suuttimella, öljynerottimella ja paineensäätimellä varustettu halppis ruisku oli tuolloin tankkia maalatessa ajanut asiansa, ja toivoin sen olevan toimintakunnossa pitkähköstä käyttämättömyydestä huolimatta.
Pohjien karhennus alkoi käsin 280 karkeuksisella karhunkielellä, totesin kuitenkin melko pian tarvitsevani koneellista apua, ja suurimmalta osin hionkin pohjat lopulta 150mm paineilmaepäkeskoa ja 320 karkeuksisia laikkoja käyttäen. Huomaa kuvasa näkyvä imuriliitäntä hiomakoneessa, jonka lisäksi työssä on syytä käyttää (sekä maalatessa, että hiottaessa) oikeanlaisia hengityssuojaimia. Itselläni käytössä oli 3M:n kaasuille, liuotinhöyryille, sekä pienhiukkasille soveltuva suojain
Pohjien hiomisen jälkeen oli vuorossa suojaaminen, jonka avulla olin jo hiontavaiheessa suunnitellut tekeväni rajauksia maalaukseen siten, että alkuperäistä variä jäisi pöydän sisäosiin luoden näyttävän kontrastin himmeän mustan ja kiiltävän oranssin välille.
Tein suojaukset maalaamon puolella ja lopuksi pyyhkäisin maalattavat osat tinnerillä.
Nyt alettin päästä lähelle itse asiaa. Säädin paineen ruiskulle siten, että mittari näytää n.2,5baria kun liipasinta vetää, niin että ilma alkaa virrata ruiskun läpi. (tähän paineasetukseen päädyin netti keskusteluista tekemäni yhteenvedon pohjalta). Ruiskun säätöjä testasin ensin alkuun tyhjän tinneripurkin kylkeen, ja vaikken viuhkaa onnistunut säätämään mieleisekseni, päätin alkaa ruiskuttamaan maalattavia kappaleita, ja jatkaa säätämistä samalla. Hetken maalattuani totesin että nyt ei säätäminen tuota haluttua tulosta, vaan jokin muu on pielessä. Olisipa vain tiennyt mikä. Maali tuli ruiskusta ulos suurina pisaroina, ja ensimmäinen ajatus oli ohentaa lisää jonka teinkin, mutta lisäohennus ei tuottanut toivottua tulosta vaan onnistuin lisäohennuksen tuloksena jopa valuttamaan maalia osin. Onneksi olin aloittanut maalaamisen piiloon jääviltä, vähemmän kriittisiltä osilta.
Ei auttanut kuin harjoitella lisää tinneripurkin kylkeen, ja pian tajusinkin alunperin säätämäni ilmanpaineen 2,5 bar olevan syyllinen nyt jo voimakkasti ohennetun maalin pisaroitumiseen. Lisää painetta 3,5 bar, ja alkoi maali tulla ulos pistoolista toivotunlaisena.
Seuravanlaista jälkeä sain näillä säädöillä ja laitteilla aikaan. Appelsiinimaisuutta heti ruiskutuksen jälkeen oli havaittavissa, mikä kuivuttuaan hävisi käytännössä täysin.
Maalia ruiskutin hieman yli puoli litraa ja ohenninta joukossa oli lopulta lähes saman verran.
Maalille ominainen samettimainen himmeys tuli esiin maalin kuivuttua.
Enää oli edessä työvälineiden puhdistus. Ruiskun purin ja tinnerilla pesin, jonka jälkeen jätin osat vielä tinneriastiaan hetkeksi likoamaan.
Lopuksi jätin osat kuivumaan viikon ajaksi, kuivamisen jälkeen kasattuna pöytä näyttää tältä.
Nyt on siis ruiskumalaamista kokeiltu, ja ehkä näin ollen helpompi omaksua asioita tulevilla lähiopetuspäivillä.
