Häivytysmaalaus

15-16.12.2016

Lähipäivien aiheena oli häivytys/paikkamaalaus. Maalaustekniikka sinänsä ei varsinaisesti poikkea normaali maalaustyöstä. Oleelliset asiat mihin tule kiinnittää huomiota on luonnollisesti värisävy, tähän mahdollisimman sopiva pohjaväri, sekä oikeanlainen tekniikka mahdollisimman näkymättömän rajauksen aikaansamiseksi.
Käytin harjoittelualustana koulutuskäytössä ollutta lokasuojaa johon tein ensin pohjat, ja ylimaalasin Audin värikartasta löytyneellä hopealla, sekä tietysti lakka päälle.

Hannu näytti käytännössä tekniikan häivytysrajan onnistumiseksi, jossa käytettiin spotblenderiä spraynä. Spotblenderin tarkoitus on "avata" vanha maalipinta jolloin uusi maali sulautuu vanhaan mahdollisimman näkymättömästi. Blenderi ruiskutetaan välittömästi korjausmalauksen jälkeen uuden ja vanhan maalin rajaan. Spray on kätevin vaihtoehto tähän tarkoitukseen, vaikka blendaus on toki tehtävissä esim yliohennetulla lakalla ruiskuttaen.

Harjoituksen aluksi hioin auki aiemmin maalaamani lokasuojan tiettyyn rajaan asti P600 hiomapaperilla (tässä tapauksessa tein harjoituksena rajaukset sekä lokarin etu, että takakulmiin).
Tämän jälkeen pohjaksi maalasin sprayllä 1k easy filler pohjamaalin. Koska tarkoitus oli nimenomaan harjoitella häivytysmaalausta, päädyin 1k filleriin joka kuivaa nopeasti. Pohjavärin halusin maalata, vaikkei tässä tapauksessa valttämätöntä olisi ollutkaan, koska todellisessa elämässä pohjaväri, joka osaltaan voi vaikuttaa lopulliseen sävyyn tarvitaan lähes poikkeuksetta.

Pohjan päälle maalasin tekemääni rajaan asti jälleen tuolla samaisella Audin hopea sävyllä, johon päälle lakka. Lakkauksen päätteksi spotblenderi rajoihin ja paikkamaalaus oli kuivamista vaille valmis.

Ensikertalaiseksi mielestäni lopputulos oli onnistunut, häivytysrajoja sai kuivamisen jälkeen todella hakea. Nykyaikaisilla häivytyksen tekemiseen tarkoitetuilla tuotteilla saa homman onnistuman melko kivuttomasti.
Tällä kertaa alustana oli kuitenkin juuri maalattu pinta ja varmuudella samalla koodilla sekoitettiin paikkamaali. Tilanne muuttuu radikaalisti kun kyse on tavallisemmasta paikkamaalauskohteesta, jolloin väri harvoin on tuore, juuri maalattu eikä värin tarkka koodi ole tiedossa. Näissä vanhempien maalausten paikkamaalauksissa on siis syytä tarkoin harkita, milloin aivan pienen alueen paikkamaalausta on edes kustannustehokasta tehdä, vaan sen sijaa maalata esim. lokasuoja kokonaisuudessaan. Tällöin raajaminen esim. oven ja lokasuojan rajaan on jo huomattavasti helpompaa.
Helppoa vanhan maalin paikkamaalauksen rajaus ei aina ole silloinkaan, vaan vanhan ja kuluneen maalin kohdalla, täysin samaan maalin sävyyn ja kiiltoasteeseen on todella haastava päästä, joissain tapauksissa jopa mahdotonta. Tällöin vanha pinta on lähtökohtaisesti ensin saatava kiilloitettua mahdollisimman lähelle alkuperäistä kiiltoastetta, ja toivottava että myös sävy palautuu kiillotuksella  vastaamaan alkuperäistä. Vanhojen maalipintojen kuluneisuuden, ja sävyn muuttumisen aikojen saatossa pystyy parhaiten havaitsemaan esim. luukkujen aukoista joissa väri ei ole ollut alttiina auringon ja ilmaston vaikutukselle.
Selvä asia on myös se, että mitä vanhempi ajoneuvo, sitä suurempi mahdollisuus on siihen ettei maalit joilla auto on aikoinaan maalattu luultavasti ole yhteensopivia nykyisten maalijärjestelmien kanssa. Tällaisten kohteiden paikkamaalausyrityksestä seuraa luonnollisesti jotain muuta kuin on aikomus.
Parhaassa tapauksessa paikkamaalaus on kustannustehokas tapa saada pienemmät maalivauriot korjattua, ilman että täytyy koko auton maalausta suorittaa. Paikkamaalaukseen vaikuttavat tekijät on aina kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti, eikä mitään yleispätevää nyrkkisääntöä tähän löydy.
Ja ainahan autoon voi maalata "erikoismaalauksen" reilusti kahdella eri värillä, jollaisista esimerkkejä silloin tällöin tulee vastaan😉