Kuten olemme saaneet mm. päivän lehdistä lukea, on autojen yhä enenevän sähköistymisen myötä sähkön tarve kasvamassa tähän astisen ajoittaisen tarpeen lisäksi aivan omaan luokkaansa tulevaisuudessa. Tämä tulevaisuuden skenaario sai itsenikin heräämään ja varmistamaan ettei valo lopu kesken tiukan paikan tullen.
Koska koulutehtävä oman tallin työturvallisuudesta kiitettävästi sivusi aihetta, päätin jakaa kokemukseni toimenpiteistä, varmistaa sähkön riittävyys ja sen tuottamisen turvallisuus oman tallin laitteilla. Vanhan ystäväni Auringon voimat olivat pitkän paisteen jälkeen hiipuneet niin pahoin, että saatoin kuulla hänen vinkuvan huokauksen pyytäessäni jakamaan osan energiastaan sitä kaipaavalle nelipyöräiselle. Oli pakko selvittää mikä ystävääni vaivasi, koska näkyihän tuo jo päällekin päin ettei kaikki ollut kunnossa.
Silmän aluset olivat lievästi sanoen mustana, eikä vinkunan lähdettä tarvinnut tarkalla sävelkorvalla paikantaa, vaan pikemminkin täytyi kaivaa korvatulppia oletetun sävelkorvan säilyttämiseksi. Ei auttanut kuin ottaa Auringon tila syvällisempään tarkasteluun ja todeta, että selvitään vielä kohtuullisella määrällä hellyyttää, rakkautta ja huolenpitoa, mutta huonomminkin olisi voinut käydä.
Alla Aurinko luovuttamassa energiaa sitä tarvitsevalle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti