Basf oy:n tuote-esittelijät esittelivät lähipäivillä tuotelinjaansa, keskittyen lähinnä tuotemerkkinsä Glasurit maalilinjaan.
Torstain ajan käytiin läpi Basf oy:n toimintaa ja tuotevalikoimaa, sekä lopuksi Glasurit tuotteiden ominaisuuksia ja käyttökohteita. Yrityksen panostus tuotekehitykseen, pitkähkön historiansa ajan on toiminut myyntivalttina käytäessä kilpailua ns. premium tuotteiden luokassa.
Lisäksi autonvalmistajien valmistuksen yhteydessä suosimat tuotteet ovat luonnollisesti tuotteita jotka saavat autovalmistajien hyväksynnän tehtäessä ks. merkkien korjausmaalauksia tulevaisuudessa.
Itsessään maalilinjan kustannukset eivät ole oleellinen asia katsottaessa kokonaiskuvaa, vaan lopullisiin säästöihin/toiminnan kannattavuuteen pyritään Basfin tarjoamalla tuotekehityksellä, sekä asiantuntijoiden avustuksella, paikallisten maalamoiden toiminnan kehittämisessä.
Näillä argumenteilla, Glasuritin valinta maalilinjaksi puoltaa tuote esittelijöiden mukaan paikkaansa jälkimarkkinoilla.
Viimeisimmät inovaatiot merkillä olivat perinteisen happomaalin tai epoksin sijaan käytettävä hapolla kyllästetty liina jolla puhtaan pellin pyyhkimisen jälkeen jää pohjamaalille sopiva happopohja parantamaan tartuntaa ja estämään korroosiota.
Värimassoihin joiden peittävyys itsessään on hyvin heikkoa (esim. punainen) oli yritys lanseerannut ns. boosterit jotka sisälsivät väripigmenttiä huomattavasti normaalia enemmän, ja näin ollen tarjosivat peittävää kerrosta paljon nopeammin, vähemmällä litramäärällä, kuin perinteiset massat.
Neljän eri lakka tyypin(nopeati kuivuva, hitaasti kuivuva, kulutusta kestavä, korkea kiiltoinen) lisäksi yritys oli kehittänyt lakan joka korjaa itse pintaansa esim. pesusta aiheutuneet naarmut korjaantuvat (ainakin osittain) itsestään tietyllä aikavälillä tietyssä lämmössä. Olosuhteet lakassa tapahtuvaan korjausprosessiin olivat 20 asteen lämmössä n.9vrk. Itsensä korjaava ominaisuus tietysti heikkenee ajan myötä ja lopulta loppuu.
Prosessi vaikuttaa siltä että lakan pintä jää jollain lailla sulaksi, jolloin kemiallisesti lämmön vaikutuksesta alkaa elää. Tarkoittanee varmaan sitä että myös naarmuuntuu helpommin?
Uskon ettei ainakaan Suomen oloissa tule kyseinen innovaatio olemaan suuri menestys, tai että kyseisellä lakalla saavutettaisiin suuria etuja esim. kovaa kulutusta kestäviin lakkoihin nähden.
Ehkä ajaa paikkaansa jossain erikois käytössä?
Perjantaina sekoiteltiin Glasuritin tuotelinjasta maaleja maalattaviin kohteisiin, ja osa opiskelijoista pääsi tuotteita testaamaan.
Koska monet työt vaativat vielä vamisteluja maalauksia varten ja maalauskammioissa oli aika ruuhkaista päädyimme Tommin ja Mikon kanssa valmistelemaan koululta löytyneet, aiemmin märkämaalilla mustaksi maalatut moottoripyörän vanteet, maalattavaksi jauhemaalilla. Vanha maali lähti puhalluskaapissa irti hyvin mutta alla ollut, ilmeisesti alkuperäinen jauhemaali teetti niin paljon töitä, että vanteita puhallettiin iltapäivälle asti.
Purin vanteesta vielä siinä kiinni olleet laakeroinnit pois helpottakseni jauhemaalaus/uunitusprosessia(sekä siksi että lämpöä kestävä suojateippi oli koululta loppu). Toki laakerit olisi ollut hyvä irroittaa jo ennen puhallusta, mutta eivät olleet ollut irti edelliselläkään maalauskerralla, joten omistaja ilmeisesti on ajatellut vaihtaa laakerit joka tapauksessa?
Koska toinen vanteista tuli täysin puhalletua, niin ehdin siihen vielä harjoitella jauhemaalausta, josta tähänastiset kokemukset itselläni olivat vielä melko vähäiset.
Ei kun vanne maalauskoppiin roikkumaan maadoitettuun tankoon ja varattua jauhetta puhaltamaan. Valitsin kiiltävän mustan koska myös aiempi väri vanteissa oli kiiltävä.
Jauhe tarttui hämmästyttävän helposti vanteen pintaan, jonka jälkeen siirsin vanteen uuniin.
Uuni päälle ja jännityksellä odottamaan lopputulosta.
Tarkoitus oli uunittaa vannetta 10-15 min ~200 asteen lämmössä. Kun vanteen uuniin työnsin oli siellä lämpötila n. 50 astetta josta se nousi seuraavan kahdenkymmenen minuutin aikana n.180n asteeseen.
Ilmeisesti uunituksen aika/lämpötila ei tässä menetelmässä ole minuutti/aste peliä, vaan kappaleen saamineen riittävään lämpötilaan riittänee polttamaan jauheen kiinni, ja tasoittamaan pinnan.
Kiilto ainakin näytti hyvältä kun vihdoin pääsin avaamaan uunin luukun, joskaan pullan tuoksua ei tullut.
Vaikka jauheen puhallus helpolta tuntuikin, ja jauhe näytti lähes itsestään hakeutuvan joka koloon, löysin pintaa tarkasteltuani paikkoja joihin jauhetta ei ollut mennyt.
Eli tarkkana täytyy tässäkin työvaiheessa olla jotta täydellistä jälkeä saisi aikaan.
Lopputulos oli kuitenkin mielestäni erittäin onnistunut. Työmäärään/lopputulokseen nähden menetelmä on erittäin varteenotettava vaihtoehto (monissa kohdin parempi) märkämaalaukselle.
Jauhemaalauksen selkeä etu on vaivattomuus sekä menetelmän nopeus. Kappale on käytännössä käsiteltävissä kun on jäähtynyt, eli hieman olosuhteista ja kappaleesta riippuen n.10-45min. Vrt. märkämaalin kuivamis aikoihin->useita tunteja->jopa vuorokausia.
Jauhemaalaus soveltuu käytännössä kaikkiin sähköä johtaviin ja lämpöä kestäviin kappaleisiin. Useimmiten rajoittava tekijä onkin uunin koko. Käsitykseni mukaan jauhemaalit eivät tänä päivänä häviä märkämaaleille korroosion esto ominaisuuksiltaan, tai kulutuskestävyydeltään. Joten en näe mitään syytä olla käyttämättä tulevaisuuden maalaustöissä jauhemaalausta, maalattavan kohteen sen salliessa. Ei muuta kuin uunit kuumaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti