Koulun ja työpäivien lomassa tulee silloin tällöin mahdollisuuksia tehdä mm. erilaisia pintakäsittelyalan ja niitä sivuavia töitä. Tässä yksi toteutuneista.
Halkaisijaltaan 3" haponkestävän putken pätkimisen, halkomisen ja hitsauksen jälkeen oli hyvä testata eri hionta ja kiillotusmenetelmiä.
Ennen putken uudelleen kasausta kävin tulevan sisäpinnan läpi 320 karhunkielellä.
Hitsauksen jälkeen karkea hionta nauhahiomakoneella 60 karkeudella jonka jälkeen wurthin ns. viimeistelyhiomalaikoilla suurimmat naarmut pois.
Karkeimmat naarmut kun oli pois aloitin "viimeistely" hionnan 80 karkeudella, siirtyen asteittain hienompaan. 1000 ylöspäin hioin vesissä aina 2000 karkeuteen saakka.
Lopulta alkoi näyttämään siltä että kiillotus voisi alkaa. Joten hiontatahnaa 50mm huopalaikkaan ja wurthin paineilmakäyttöisellä kulmahiomakoneella kiillottamaan. Kierrosluku säädeltävissä liipaisimesta, maximi kierrosnopeuden ollessa 19000 rpm.
Ensin karkeudella joka vie naarmut 1500 karkeuteen saakka ja tämän jälkeen hienompi tahna 2000 karkeuteen. Vaikka oli vesissä käsin jo hionut tuohon 2000 karkeuteen, sai koneellisesti tahnalla hiomalla selkeästi lisää kiiltoa pintaan. Lopuksi autoglymin vaha ja aloin olla lopputulokseen tyytyväinen.
Levystä tekemäni pohjakappaleen hioin ja kiillotin samalla menetelmällä, lukuun ottamatta hitsaussaumoja jotka jätin tarkoituksella hiomatta.
Ylimääräinen tiskipöydän kansi pääsi vielä uusiomatkalle, josta leikkaamilleni paloille näytin tuota wurthin kulmahiomakonetta, ja vasaraa.
Lähipäivät 18-19-2-2016 Basf oy:n tuote-esittelijät esittelivät lähipäivillä tuotelinjaansa, keskittyen lähinnä tuotemerkkinsä Glasurit maalilinjaan. Torstain ajan käytiin läpi Basf oy:n toimintaa ja tuotevalikoimaa, sekä lopuksi Glasurit tuotteiden ominaisuuksia ja käyttökohteita. Yrityksen panostus tuotekehitykseen, pitkähkön historiansa ajan on toiminut myyntivalttina käytäessä kilpailua ns. premium tuotteiden luokassa. Lisäksi autonvalmistajien valmistuksen yhteydessä suosimat tuotteet ovat luonnollisesti tuotteita jotka saavat autovalmistajien hyväksynnän tehtäessä ks. merkkien korjausmaalauksia tulevaisuudessa. Itsessään maalilinjan kustannukset eivät ole oleellinen asia katsottaessa kokonaiskuvaa, vaan lopullisiin säästöihin/toiminnan kannattavuuteen pyritään Basfin tarjoamalla tuotekehityksellä, sekä asiantuntijoiden avustuksella, paikallisten maalamoiden toiminnan kehittämisessä. Näillä argumenteilla, Glasuritin valinta maalilinjaksi puoltaa tuote esittelijöiden mukaan paikkaansa jälkimarkkinoilla. Viimeisimmät inovaatiot merkillä olivat perinteisen happomaalin tai epoksin sijaan käytettävä hapolla kyllästetty liina jolla puhtaan pellin pyyhkimisen jälkeen jää pohjamaalille sopiva happopohja parantamaan tartuntaa ja estämään korroosiota. Värimassoihin joiden peittävyys itsessään on hyvin heikkoa (esim. punainen) oli yritys lanseerannut ns. boosterit jotka sisälsivät väripigmenttiä huomattavasti normaalia enemmän, ja näin ollen tarjosivat peittävää kerrosta paljon nopeammin, vähemmällä litramäärällä, kuin perinteiset massat. Neljän eri lakka tyypin(nopeati kuivuva, hitaasti kuivuva, kulutusta kestavä, korkea kiiltoinen) lisäksi yritys oli kehittänyt lakan joka korjaa itse pintaansa esim. pesusta aiheutuneet naarmut korjaantuvat (ainakin osittain) itsestään tietyllä aikavälillä tietyssä lämmössä. Olosuhteet lakassa tapahtuvaan korjausprosessiin olivat 20 asteen lämmössä n.9vrk. Itsensä korjaava ominaisuus tietysti heikkenee ajan myötä ja lopulta loppuu. Prosessi vaikuttaa siltä että lakan pintä jää jollain lailla sulaksi, jolloin kemiallisesti lämmön vaikutuksesta alkaa elää. Tarkoittanee varmaan sitä että myös naarmuuntuu helpommin? Uskon ettei ainakaan Suomen oloissa tule kyseinen innovaatio olemaan suuri menestys, tai että kyseisellä lakalla saavutettaisiin suuria etuja esim. kovaa kulutusta kestäviin lakkoihin nähden. Ehkä ajaa paikkaansa jossain erikois käytössä? Perjantaina sekoiteltiin Glasuritin tuotelinjasta maaleja maalattaviin kohteisiin, ja osa opiskelijoista pääsi tuotteita testaamaan. Koska monet työt vaativat vielä vamisteluja maalauksia varten ja maalauskammioissa oli aika ruuhkaista päädyimme Tommin ja Mikon kanssa valmistelemaan koululta löytyneet, aiemmin märkämaalilla mustaksi maalatut moottoripyörän vanteet, maalattavaksi jauhemaalilla. Vanha maali lähti puhalluskaapissa irti hyvin mutta alla ollut, ilmeisesti alkuperäinen jauhemaali teetti niin paljon töitä, että vanteita puhallettiin iltapäivälle asti.
Purin vanteesta vielä siinä kiinni olleet laakeroinnit pois helpottakseni jauhemaalaus/uunitusprosessia(sekä siksi että lämpöä kestävä suojateippi oli koululta loppu). Toki laakerit olisi ollut hyvä irroittaa jo ennen puhallusta, mutta eivät olleet ollut irti edelliselläkään maalauskerralla, joten omistaja ilmeisesti on ajatellut vaihtaa laakerit joka tapauksessa?
Koska toinen vanteista tuli täysin puhalletua, niin ehdin siihen vielä harjoitella jauhemaalausta, josta tähänastiset kokemukset itselläni olivat vielä melko vähäiset.
Ei kun vanne maalauskoppiin roikkumaan maadoitettuun tankoon ja varattua jauhetta puhaltamaan. Valitsin kiiltävän mustan koska myös aiempi väri vanteissa oli kiiltävä.
Jauhe tarttui hämmästyttävän helposti vanteen pintaan, jonka jälkeen siirsin vanteen uuniin.
Uuni päälle ja jännityksellä odottamaan lopputulosta.
Tarkoitus oli uunittaa vannetta 10-15 min ~200 asteen lämmössä. Kun vanteen uuniin työnsin oli siellä lämpötila n. 50 astetta josta se nousi seuraavan kahdenkymmenen minuutin aikana n.180n asteeseen.
Ilmeisesti uunituksen aika/lämpötila ei tässä menetelmässä ole minuutti/aste peliä, vaan kappaleen saamineen riittävään lämpötilaan riittänee polttamaan jauheen kiinni, ja tasoittamaan pinnan.
Kiilto ainakin näytti hyvältä kun vihdoin pääsin avaamaan uunin luukun, joskaan pullan tuoksua ei tullut.
Vaikka jauheen puhallus helpolta tuntuikin, ja jauhe näytti lähes itsestään hakeutuvan joka koloon, löysin pintaa tarkasteltuani paikkoja joihin jauhetta ei ollut mennyt.
Eli tarkkana täytyy tässäkin työvaiheessa olla jotta täydellistä jälkeä saisi aikaan.
Lopputulos oli kuitenkin mielestäni erittäin onnistunut. Työmäärään/lopputulokseen nähden menetelmä on erittäin varteenotettava vaihtoehto (monissa kohdin parempi) märkämaalaukselle.
Jauhemaalauksen selkeä etu on vaivattomuus sekä menetelmän nopeus. Kappale on käytännössä käsiteltävissä kun on jäähtynyt, eli hieman olosuhteista ja kappaleesta riippuen n.10-45min. Vrt. märkämaalin kuivamis aikoihin->useita tunteja->jopa vuorokausia.
Jauhemaalaus soveltuu käytännössä kaikkiin sähköä johtaviin ja lämpöä kestäviin kappaleisiin. Useimmiten rajoittava tekijä onkin uunin koko. Käsitykseni mukaan jauhemaalit eivät tänä päivänä häviä märkämaaleille korroosion esto ominaisuuksiltaan, tai kulutuskestävyydeltään. Joten en näe mitään syytä olla käyttämättä tulevaisuuden maalaustöissä jauhemaalausta, maalattavan kohteen sen salliessa.
Ei muuta kuin uunit kuumaksi!
Alustavat suunnitelmat Chevyn rungon maalamiseksi lähtivät käyntiin edellisten lähipäivien aikana. Purettuani rungosta pyörien ripustukset, sekä kaiken muun irroitettavan osan pesin kaikki osat huolella painepesurin sekä Teijo osienpesukoneen avulla. Puhdistusten, sekä rungon oikomistöiden jälkeen kiinnitin rungon grilliiin ja kiikutin koko osa kasan paikalliseen hiekkapuhallus yritykseen puhallettavaksi. Puhallusajankohdan olin sopinut yrityksen kanssa juuri ennen lähipäiviä, jolloin osat joutuisivat odottamaan puhallettuna mahdollisiimman lyhyen ajan. Tällä pyrin välttämään puhallettujen pintojen ruostumista.
Puhalluksen suorittanut henkilö teki mielestäni ensiluokkaista ja tarkkaa työtä. Pienempiinkin koloihin oli ruostumaton teräspuhalle yltänyt, eivätkä mukana olleet peltiosat olleet kärsineet puhalluksesta, vaan oli selvästi hellävaroen puhallettu. Puhdistusaste oli kai 2,5-3 luokkaa.
Rungon ja osien tultua puhalluksesta löytyi esim. sisälokasuojasta hieman ruosteen syömää peltiä + pari muuta pikku juttua korjattavaksi. Peltikorjaukset tuli tehtyä aika kiireellä, kun rungon sain puhalluksesta tiistai iltana, ja seuraavana aamuna osat olisi oltava mukanani Hämeenlinnassa, valmiina maalattavaksi.
Runko ja muut maalattavat osat korjaustöiden jälkeen pakattuna autoon, valmiina seuraavan aamun lähtöön kohti Hämeenlinnaa. Jokunen työtunti takana, mutta nyt näytti oikeasti siltä, että maalaamaan päästäisiin suunnitellusti!
Aamulla Hämeenlinnassa, osat ja runko purettiin autosta halliin, tehtiin pieni katselmus ja aloitettiin päivä teorialla.
Jari oli laittanut hänelle lähettämäni alustavat suunnitelmat pintakillan sivuille ja niitä alettiin porukalla pohtia, sekä miettiä vaihtoehtoisia ja ehkä parempia menetelmiä suorittaa työt.
Ryhmässä itseni lisäksi aihetta pohtivat, ja tehtävää työtä suunnittelivat:
Janne, Mikko K, Mikko L, Riku, Tommi, Tero, ja Valtteri.
Jari antoi lähtötilanteessa vinkkejä mitä asioita pohtia, ja mistä kaivaa tietoa.
Lähtökohta maalaukselle oli auton entisöinti, sekä riittävä ruostesuojaus huomioiden auton tuleva käyttötarkoitus (museorekisteröinti, sekä kesäkäyttö)
Työ ryhmän pohdinnoissa päädyttiin melko nopeasti siihen, ettei alustavaa esittämääni Dupontin pintakäsittelyjärjestelmää tultaisi soveltamaan, jo pelkästään sen kolmen eri maalaus vaiheen takia, sekä siitä syystä ettei tuolla (pohjalle Dupont fill-and-sand (131s), jonka päälle hionnan jälkeen maalataan Dupont corlar red oxide epoxy primer (825s).
Noille pintaväriksi maalataan vielä formulated special semi gloss black imron) järjestelmällä saavutettaisi mitään etuja ruosteeneston tai lopputuloksen suhteen. Sen sijaan pohdittiin vaihtoehtoina rungon sinkitsemistä tai rungon maalaamista epoksi pohjamaalilla pohjat, sekä päälle puolikiiltävä polyuretaani maali. Tuon polyuretaani maalin päälle tehtävästä mahdollisesta lakkauksesta keskusteltiin myös.
Valtteri kertoi kuumasinkkaus menetelmästä, sinällään erinomainen pinnoitustapa olisi ruostesuojauksen kannalta varmasti yksi parhaita menetelmiä. Kuumasinkitysprosessissa kappale kylvetetään eri puhdistusaltaissa ennen varsinaista sinkitystä jonka jälkeen kappale upotetaan kuumaan sinkkiin. Sinkitystä tiedän autoharrastepiireissäkin käytetty mm auton rungon ruostesuojaukseen menestyksekkäästi. Tämä kyseinen projekti tultaisiin kuitenkin rakentamaan alkuperäisyyttä kunnioittaen, eikä sinkitys tuntunut näin olen oikealta vaihtoehdolta. Varsin riittävä ruostesuojaus tultaisiin saavuttamaan epoksi pohjalla sekä polyuretaani pintamaalilla, jonka jälkeen runko ruostesuojattaisiin sisäosiltaan siihen tarkoitetuilla kotelosuoja-aineilla.
Tommi ehdotti pintamaalin lakkausta suojakerroken paksuntamiseksi ja tulevan puhtaanapidon helpottamiseksi. Lakkausta ei kuitenkaan tässä projektissa haluttu käyttää aikataulun takia, sekä siksi ettei alkuperäisessä rungon maalauksessakaan ollut lakkaa käytetty.
Runkoa ei loppujen lopuksi ollut tarkoitus ylisuojata. Olihan runko kestänyt ruostetta vastaan jo yli 50 vuotta, vaikka tehtaan tuolloin siihen tekemät maalaukset ja ruostesuojaukset eivät varmasti olisi täyttäneet tämän päivän alimpiakaan vaatimustasoja.
Mikko K oli pohdintojen aikana tutkinut Tikkurilan pintakäsittely oppaasta eri maalivaihtoehtoja, ja löytänyt sieltä soveltuvat maalit Temacoat GPL + Temadur 50.
Tällä yhdistelmällä lähdettiin etenemään, mutta maalivarastoja tutkiessamme, ohjaajamme Juha esitteli mahdollisuuden käyttää Jotunin Normadur 65 HS maalia joka on ruostesuoja aineita sisältävä polyuretaanimaali, ja joka voitaisiin maalata ilman pohjamaaleja.
Jotunin maalit aiheuttiva vilkasta lisäkeskustelua, sekä tarjouskyselyitä eri maalitoimittajilta. Noiden keskusteluiden/tarjousten pohjalta runko ja maalattavat osat päädyttiin maalaamaan Jotunin Epocoat 21HB pohjalle ja Normadur 65HS pintaan.
Tämä siksi, ettemme kuitenkaan uskoneet pelkällä pintamaalila saavutettavan riittävän paksua maalikerrosta+ruotesuojausta. Emmekä keksineet syytä olla maalaamatta epoksia pohjalle.
Maalit kävimme Tommin kanssa noutamassa keskiviikko iltana Hyvinkäältä, jotta torstaina pääsisimme maalaamaan.
Maalattavia osia ollessa lopulta todella paljon, ehdotti Mikko L jauhemaalausta erinäisille pienemmille osille sekä mm. raitisilmaputkille, jotka märkämaalaustekniikalla olisivat olleet melko mahdottomia osia maalata siten että maalia oikeasti olisi joka kolossa ja putkien sisäpinnoissa.
Mikon kokemukemus helpotti päätöstä jauhemaalauksen osalta, ja osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi.
Torstai aamuna osien rasvanpoiston ja ripusteluiden jälkeen aloimme Tommin ja Jannen kanssa notchaamaan runkoa (maalarien slangia, jonka kerrottiin tarkoittavan taskujen ja rakenteiden joihin ruiskulla ei pääse, pensselillä maalaamista ennen varsinaista ruiskumaalausta). Muu työryhmä jatkoi osien ripustelua, sekä jauhemaalausta lopuille osille.
Alla notchattu runko, sekä osa työryhmästämme tarkastelemassa upeasti onnistuneen jauhemaalauksen tuloksia.
Mikko K oli tuonut torstai aamuna oman ruiskunsa 2,5mm suuttimella, jonka luovutti käyttööni pohjamaalausta varten. Mikko K ja Valtteri ohjeistivat myös maalaustekniikoiden ja säätöjen suhteen, sekä avustivat maalien sekoittamisessa, jotta saatoin alkaa maalaamaan osia.
Alla osat ja runko pojamaalissa.
Janne oli tuonut paikan päälle alumiini ritilöitä, jotka soveltuivat hienosti maalattavien osien alustaksi, sekä jauhemaalattavien osien ripustamiseen
Olin jo alustavasti varannut itselleni ja Tommille mahdollisuuden 3 lähipäivään, koska arvelin ettei projektin läpiviemiseen kaksi päivää riitä, ja kolmekin on aika tiukka. Eli torstain tavoite oli saada pohjamaalit pintaan ja yön yli kuivuttuaan pääsisimme Tommin kanssa maalaamaan pintavärit ja jauhemaalaamaan muutaman vielä jauhemaalaamatta jääneen osan.
Jauhemaalausprosessi ei sinällään kestä kauaa. Maalattavan osan ja jauheen välille tehdään sähköisesti potentiaaliero, jonka jälkeen jauhe "puhalletaan" maalattavan kappaleen pintaan, johon se sähköisen varauksen avulla tarttuu. Tämän jälkeen jauheella peitetty kappale työnnetään 200 asteiseen uuniin n. 10 minuutiksi ja on jäähtymisen jälkeen valmis käsiteltäväksi.
Kuten jo aiemmin mainitsinkin on jauheen etuna se, että jauhe hakeutuu kappalleen kaikille pinnoille ja syvennyksiin melko helposti, eikä valu, kuten märkämaali joskus sitä yrittäessä syvennyksiin ja koloihin ruiskuttaa.
Koska pohjamaali ei ollut yön aikana vielä täysin kuivanut, päätimme aamulla aloittaa jauhemaalauksista, ja antaa pohjamaalattujen osien vielä kuivaa lisää. Tommi oli torstaina ollut muiden mukana harjoittelemassa jauhemaalausta, ja nyt perjantai aamuna tutustutti minut ks. menetelmän saloihin.
Pohjamaalatut osat kahdessa eri kammiossa, olivat iltapäivällä kuivaneet, joten aloimme Tommin kanssa sekoittaa maalia. Itse maalasin rungon, sekä joukon samassa kammiossa olevia muita osia. Tommi maalasi kokemuksella mm. sisälokasuojat,jarrurummut ja tukivarret.
Alla vielä yhteispotretissa jauhemaalatut osat.
Saimme kaikki osat perjantaina maalattua, ja jätin ne kuivamaan viikonlopun yli. Juha hoiti rungon kotelosuojaukset maanantaina jonka jälkeen illalla noudin rungon ja muut osat pois koululta.
Tästä eteenpäin kaikki onkin asiakkaan vastuulla?
Kiitos joustavuudesta Anzelikalle ja Juhalle, joiden työpäivät projektin takia venyivät.
Kiitokset Pintakillan henkilökunta:
Anzelika, Hannu, Jari, Juha ja Marika.
Ja erityis kiitokset koko työ ryhmälle jota ilman tämä projektin osa ei olisi tällä aikataululla valmistunut;
Janne, Mikko K, Mikko L, Riku, Tero, Tommi, ja Valtteri
Edellisten lähipäivien jälkeen tarjoutui työpaikallani mahdollisuus ruiskuttaa pyöräkuomaajan vanteisiin uusi väri.
Tommi oli hionut pohjat valmiiksi ja ruiskuttanu pohjaväriä, jonka jälkeen kysyi haluaisinko tulla pintavärin maalaamaan
Totta kai halusin, vaikka kuukausi oli vaihtumassa ja pomo oli kehottanut laskuttamaan edelleen kiihtyvämmällä tahdilla, jotta pöytä saataisiin puhtaaksi vuoden vaihteeseen.
Eipä näitä maalausmahdollisuuksia joka päivä työssäni eteen tule, joten silläkin uhalla ettei laskupino tuona aikana vähenisi, päätin tarttua ruiskuun.
Aloitin maalaamisen 1,3mm suuttimella, jolla vedin ensimmaisen tartuntakerroksen vanteisiin. Tuon jälkeen aloin maalaamaan peittävämpää kerrosta ja totesin ettei ruiskusta tule riittävästi maalia ulos. Vaihdoin suuttimen 1,6mm, jonka jälkeen alkoi syntyä peittävää kerrosta. Maalia Tommi teki pari satsia lisää, kun tuntui ettei mikään määrä riitä kunnolla peittävään kerrokseen.
Yhteensä maalia kului kai joku 4 litraa. Mutta lopputulos oli mielestäni onnistunut. Käyttämäni hupullinen suojahaalari, sekä 3M:n hegityssuojain paljastuivat aika heikoiksi suojaimiksi.(maalinpölystä oli suojaimista huolimatta kasvot ja parta keltaisena). Vanteiden muodosta johtuen maali myös pölysi voimakkaasti takaisin kun sitä sumutin vanteisiin.
