Muovikorjaus menetelmät

Lähipäivät 16-17-18.3

Automaalauksesta päästiin sujuvasti siirtymään muovikorjauksen maailmaan Hannun ja Jarin opastuksella.
Koululle oli tuotu useampi auton puskuri, joihin pääsimme eri menetelmillä korjauksia harjoittelemaan.
Muoviosien korjaus voidaan jakaa karkeasti kahteen menetelmään, hitsaus ja liimaus. molempia menetelmiä pääsimme harjoittelemaan, ja lisäksi sain mahdollisuuden korjata vanhan, muovista valetun teräsrunkoisen auton ratin, joka oli yli 50 vuotiaana halkeillut jo useammasta kohtaa. Muovikorjaus töitä tehdessä on syytä ottaa huomioon seuraavat seikat: 
Hitsatessa tulee huomioida tulipalon vaara, sekä eri muoviyhdisteistä lämmitettäessä tulevat kaasut saattavat olla hengitetynä myrkyllisiä joten tila jossa korjauksia tehdään tulee olla varustettu hyvällä ilmanvaihdolla henkilökohtaisten suojaimien lisäksi.

Muovikorjauksissa tarvittavia varusteita:

Muovikorjauksia tehtäessä hitsamaalla, työkaluna käytetään tarkoitusta varten valmistettua tai siihen soveltuvaa kolvia, jonka avulla sulatetaan repeämään oikeantyyppistä muovia. Muovilaatuja on useita, ja valmistajat ovatkin usein merkinneet osiin muovilaadun, jolloin osataan valita oikean laatuista muovia "hitsauslangaksi". Mahdollista ja ehkä paras tapa on käyttää materiaalia korjattavasta kohteesta, esim. puskurin takaa veistää soiro hitsauslangaksi, tällöin materiaali on varmuudella yhteensopivaa. Kaikki muovilaadut eivät ole hitsattavissa, ja muovi alkaa vain kuohumaan sitä lämmitettäessä, eikä kestävää saumaa saada aikaiseksi.
Kappaleiden pesun ja puhdistuksen jälkeen, ennen varsinaista hitsausta, voidaan käyttää tarkoitukseen valmistettuja metalli hakasia tai verkkoa joka sulatetaan repeämään ja saadaan sauma näin kestävämmäksi. Lopuksi päälle sulatetaan riittävä määrä muovia  jolla saadaan mahdollisimman hyvä pohja, varsinaisia pohjatöitä ja maalausta varten.

 Metallihakasten sulatus repeämään, tarkoitusta varten suunnitellulla kolvilla:

 Tukiverkon kiinnitystä:

Railon täyttö muovilla:

Muovin liimaus korjausmenetelmänä on yleistynyt, ja liimat ovat kehittyneet kestäviksi ja helppokäyttöisiksi. Liimaus onkin varteenotettava vaihtoehto perinteiselle hitsausmenetelmälle.
Liimauksen etuina on menetelmän nopeus/vaivattomuus ja tätä kautta menetelmä ajaa  myös kustannustehokkuudellaan ohi perinteisen hitsauksen. Liimat soveltuvat myös käytettäväksi useampien eri muoviaatujen kesken, tästä huolimatta on aina varmistuttava liiman sopivuudesta korjattavale materiaalille. Liimat eivät myöskään säily hyllyssä loputtomiin, vaan liian vanhat liimat saattavat olla käyttökelvottomia.
Samaan aikaan esim uusien puskureiden hinnat ovat tulleet vomakkaasti alas, joten millä tahansa menetelmällä korjaukseen ryhdyttäessä, on aina ennen korjausta syytä selvittää varaosan saatavuus ja hinta.

Kuten hitsatessa, kunnollisen puhdistuksen jälkeen, myös liimatessa voidaan käyttää metallihakasia sitomaan korjattava kohta ennen liimausta:

Kun kappaleet on tukevasti toisiinsa liitetty suihkutetaan liimattavaan kohtaan liimalle tartunta-aine:

Tartuntaaineen kuivuttua pursotetaan liima repeämään:

Liimasauma voidaan tasoittaa tarkoitusta varten myytällä muovikalvolla, joka ei tartu liimaan, vaan liiman kuivamisen jälkeen irtoaa vetämälä:

Yhteenvetona korjausmetodeista on todettava että, nykyaikaiset liimat helppokäyttöisyydellään, monipuolisuudellaan ja kestävyydellään peittoavat mielestäni perinteisen hitsausmenetelmän. Loppujen lopuksi kustannuksia ja kannattavuutta arviotaessa on aina muoviosien ollessa kyseessä, huomioitava uuden vastaavan osan hinta ja saatavuus.

Lopuksi muutama kuva ratti projektissa jonka pääsin ohessa tekemään. Pesun jälkeen avasin ratissa olleet halkemat ns. multitoolin avua jossa käytin erilaisia teriä. Ensimmäinen tekemäni liimaus epäonnistui, koska liima oli vanhentunutta, eikä lopulta kuivanut lainkaan, ennen uutta liimausta toisella liimalla, puhdistin ratin liimajäämistä, ja avasin multitoolilla railoja lisää, koska huomasin niiden jääneen liian ahtaiksi liiman tunkeutumiselle.

Ensimmäinen liimaus vanhentuneella liimalla:

 Ensimmäisen kuivamatta jääneen liimauksen jälkeen avasin enemmän, jotta sain liiman uuden liiman kunnolla tunkeutumaan:

Ja uusi liimaus onnistui jo paljon paremmin:

Eipä vaadi muuta kuin pohjatyöt ja maalin päälle, siitäkin seuraavassa päivityksessä...

Haasteena off-road

Lähipäivät 16-17-18.3

Lähipäivät rakennettiin tällä kertaa Tommin Laplanderin ylimaalauksen ympärille, jonka pohjatyöt ja suojakset tehtiin yhteistyönä ja Tommi ruiskutti uuden pirteän värin pintaan.Kyseistä laitetta Tommi käyttää lähinnä  kilpaillessaan siitä, kuka rohkenee pahimpaan kuviteltavaan rotkoon tai kiven päälle laitteensa ajaa. Eli off-road lajista on kyse, eikä näin ollen ollut suurta tarvetta hieroa pohjia näyttelykuntoon, eikä siihen aika olisi riittänytkään, onhan auton pintapellit jo vuosien kilvanajossa kadottaneet Volvon peltiseppien siihen alunperin kanttaamat muodot monelta kohdin. Lisäksi Hannun opastamana perehdyttiin pintapuolisesti muovi korjauksen saloihin.

Volvo käytiin läpi P320 karkeuksisella hiomapaperilla epäkeskoa käyttäen, sekä syvennyksistä ja kanttauksista käsipelillä. Osaa aikaisemmista maalikerroksista ja viimeksi ollutta Volvon harmaata jouduttiin ensin työstämään P280 karkeudella, jotta osittain hyvinkin paksua maalikerrosta saatiin riittävästi tasoitettua ja muotoja joita edellisten maalikerrosten alla vielä oli, paremmin näkyviin.

Hiontasession jälkeen suojattiin lasien aukot johhdot lava ym. Auto maalauskammioon, jossasuojattiin vielä pyörat ja käytiin auto läpi ns. liimarätillä, jolla saatiin kaikki viimeisetkin pölyhiukkaset pinnasta poitettua.

 Maaliksi Tommi oli valinnut Selemixin tarjonnasta Kawasakin Lime green sävyn joka onnistuu varmasti samaan aikaan sekä erottautumaan joukosta, että maastoutumaan metsään. Maalin riittävyyttä spekuloitiin, ja hieman epäiltiin 3l pöntön riittävän, varsinkaan kun mitään pohja tai väliväriä ei ollut aikomus käyttää. Hyvin maali lopulta riitti.

Maalaus onnistui siis aikataulun ja maalimäärien suhteen suunnitelmien mukaisesti ja tätä kirjoittaessani auto lienee saanut kesän kahinoissa jo sen verran hittiä, että uuden värin valinta taitaa lähitulevaisuudessa olla Tommilla edessä.

Aikaa pohjatöihin ja suojauksiin saatiin käytettyä karkeasti päivä, yhteensä n.12h
Malaukseen ja suojauksien purkuun kului ehkä 6h josta n.4h kammiossa
Laskettassa karkeasti maalauksen hintaa. käytettäessä tuntiveloitusperusteena 100e
Tulisi tämän kaltaiselle maalaukselle hintaa maalit sisältäen hieman reilu 2000e.

Toki, kuten alussa mainitsin tehtiin ohessa hieman muitakin projekteja, sekä käytiin asioita teoriassa läpi: Hannu antoi mm työnäytteen miten nykypäivänä yleinen henkilöauton  naarmuuntunut ajovalon muovinen "lasi" saadaan hiomalla ja kiillottamalla näyttämään lähes uutta vastaavalta.

Lisäksi Hannu opasti pintapuolisesti vielä eri muovikorjaus metelmiä läpi. Seuraavilla lähipäivillä jatketaan muovikorjausten parissa. Aiheesta lisää seuraavassa päivityksessä.

 

Hiontaa, kiillotusta ja juhlintaa

Koulun ja työpäivien lomassa tulee silloin tällöin mahdollisuuksia tehdä mm. erilaisia pintakäsittelyalan ja niitä sivuavia töitä. Tässä yksi toteutuneista.

Halkaisijaltaan 3" haponkestävän putken pätkimisen, halkomisen ja hitsauksen jälkeen oli hyvä testata eri hionta ja kiillotusmenetelmiä.







 Ennen putken uudelleen kasausta kävin tulevan sisäpinnan läpi 320 karhunkielellä.

Hitsauksen jälkeen karkea hionta nauhahiomakoneella 60 karkeudella jonka jälkeen wurthin ns. viimeistelyhiomalaikoilla suurimmat naarmut pois.

Karkeimmat naarmut kun oli pois aloitin "viimeistely" hionnan 80 karkeudella, siirtyen asteittain hienompaan. 1000 ylöspäin hioin vesissä aina 2000 karkeuteen saakka.

 Lopulta alkoi näyttämään siltä että kiillotus voisi alkaa. Joten hiontatahnaa 50mm huopalaikkaan ja wurthin paineilmakäyttöisellä kulmahiomakoneella kiillottamaan. Kierrosluku säädeltävissä liipaisimesta, maximi kierrosnopeuden ollessa 19000 rpm.
Ensin karkeudella joka vie naarmut 1500 karkeuteen saakka ja tämän jälkeen hienompi tahna 2000 karkeuteen. Vaikka oli vesissä käsin jo hionut tuohon 2000 karkeuteen, sai koneellisesti tahnalla hiomalla selkeästi lisää kiiltoa pintaan. Lopuksi autoglymin vaha ja aloin olla lopputulokseen tyytyväinen.

Levystä tekemäni pohjakappaleen hioin ja kiillotin samalla menetelmällä, lukuun ottamatta hitsaussaumoja jotka jätin tarkoituksella hiomatta.

Ylimääräinen tiskipöydän kansi pääsi vielä uusiomatkalle, josta leikkaamilleni paloille näytin tuota wurthin kulmahiomakonetta, ja vasaraa.





Kaiverrukset pohjaan sähkökäyttöisellä multitoolilla.





Hyvää syntymäpäivää kummitädille!















Glasurit tuotekoulutus+jauhemaalausta

Lähipäivät 18-19-2-2016

Basf oy:n tuote-esittelijät esittelivät lähipäivillä tuotelinjaansa, keskittyen lähinnä tuotemerkkinsä Glasurit maalilinjaan.
Torstain ajan käytiin läpi Basf oy:n toimintaa ja tuotevalikoimaa, sekä lopuksi Glasurit tuotteiden ominaisuuksia ja käyttökohteita. Yrityksen panostus tuotekehitykseen, pitkähkön historiansa ajan on toiminut  myyntivalttina käytäessä kilpailua ns. premium tuotteiden luokassa. 
Lisäksi autonvalmistajien valmistuksen yhteydessä suosimat tuotteet ovat luonnollisesti tuotteita jotka saavat autovalmistajien hyväksynnän tehtäessä ks. merkkien korjausmaalauksia tulevaisuudessa.
Itsessään maalilinjan kustannukset eivät ole oleellinen asia katsottaessa kokonaiskuvaa, vaan lopullisiin säästöihin/toiminnan kannattavuuteen pyritään Basfin tarjoamalla tuotekehityksellä, sekä asiantuntijoiden avustuksella, paikallisten maalamoiden toiminnan kehittämisessä.
Näillä argumenteilla, Glasuritin valinta maalilinjaksi puoltaa tuote esittelijöiden mukaan paikkaansa jälkimarkkinoilla.

Viimeisimmät inovaatiot merkillä olivat perinteisen happomaalin tai epoksin sijaan käytettävä hapolla kyllästetty liina jolla puhtaan pellin pyyhkimisen jälkeen jää pohjamaalille sopiva happopohja parantamaan tartuntaa ja estämään korroosiota.
Värimassoihin joiden peittävyys itsessään on hyvin heikkoa (esim. punainen)  oli yritys lanseerannut ns. boosterit jotka sisälsivät väripigmenttiä huomattavasti normaalia enemmän, ja näin ollen tarjosivat peittävää kerrosta paljon nopeammin, vähemmällä litramäärällä, kuin perinteiset massat.
Neljän eri lakka tyypin(nopeati kuivuva, hitaasti kuivuva, kulutusta kestavä, korkea kiiltoinen) lisäksi yritys oli kehittänyt lakan joka korjaa itse pintaansa esim. pesusta aiheutuneet naarmut korjaantuvat (ainakin osittain) itsestään tietyllä aikavälillä tietyssä lämmössä. Olosuhteet lakassa tapahtuvaan korjausprosessiin olivat 20 asteen lämmössä n.9vrk. Itsensä korjaava ominaisuus tietysti heikkenee ajan myötä ja lopulta loppuu.
Prosessi vaikuttaa siltä että lakan pintä jää jollain lailla sulaksi, jolloin kemiallisesti lämmön vaikutuksesta alkaa elää. Tarkoittanee varmaan sitä että myös naarmuuntuu helpommin?
Uskon ettei ainakaan Suomen oloissa tule kyseinen innovaatio olemaan suuri menestys, tai että kyseisellä lakalla saavutettaisiin suuria etuja esim. kovaa kulutusta kestäviin lakkoihin nähden.
Ehkä ajaa paikkaansa jossain erikois käytössä?

Perjantaina sekoiteltiin Glasuritin tuotelinjasta maaleja maalattaviin kohteisiin, ja osa opiskelijoista pääsi tuotteita testaamaan.
Koska monet työt vaativat vielä vamisteluja maalauksia varten ja maalauskammioissa oli aika ruuhkaista päädyimme Tommin ja Mikon kanssa valmistelemaan koululta löytyneet, aiemmin märkämaalilla mustaksi maalatut moottoripyörän vanteet, maalattavaksi jauhemaalilla. Vanha maali lähti puhalluskaapissa irti hyvin mutta alla ollut, ilmeisesti alkuperäinen jauhemaali teetti niin paljon töitä, että vanteita puhallettiin iltapäivälle asti.

Purin vanteesta vielä siinä kiinni olleet laakeroinnit pois helpottakseni jauhemaalaus/uunitusprosessia(sekä siksi että lämpöä kestävä suojateippi oli koululta loppu). Toki laakerit olisi ollut hyvä irroittaa jo ennen puhallusta, mutta eivät olleet ollut irti edelliselläkään maalauskerralla, joten omistaja ilmeisesti on ajatellut vaihtaa laakerit joka tapauksessa?

Koska toinen vanteista tuli täysin puhalletua, niin ehdin siihen vielä harjoitella jauhemaalausta, josta tähänastiset kokemukset itselläni olivat vielä melko vähäiset.

Ei kun vanne  maalauskoppiin roikkumaan maadoitettuun tankoon ja varattua jauhetta puhaltamaan. Valitsin kiiltävän mustan koska myös aiempi väri vanteissa oli kiiltävä.

Jauhe tarttui hämmästyttävän helposti vanteen pintaan, jonka jälkeen siirsin vanteen uuniin.
Uuni päälle ja jännityksellä odottamaan lopputulosta.

Tarkoitus oli uunittaa vannetta 10-15 min ~200 asteen lämmössä. Kun vanteen uuniin työnsin oli siellä lämpötila n. 50 astetta josta se nousi seuraavan kahdenkymmenen minuutin aikana n.180n asteeseen.
Ilmeisesti uunituksen aika/lämpötila ei tässä menetelmässä ole minuutti/aste peliä, vaan kappaleen saamineen riittävään lämpötilaan riittänee polttamaan jauheen kiinni, ja tasoittamaan pinnan.
Kiilto ainakin näytti hyvältä kun vihdoin pääsin avaamaan uunin luukun, joskaan pullan tuoksua ei tullut.

Vaikka jauheen puhallus helpolta tuntuikin, ja jauhe näytti lähes itsestään hakeutuvan joka koloon, löysin pintaa tarkasteltuani paikkoja joihin jauhetta ei ollut mennyt.
Eli tarkkana täytyy tässäkin työvaiheessa olla jotta täydellistä jälkeä saisi aikaan.

Lopputulos oli kuitenkin mielestäni erittäin onnistunut. Työmäärään/lopputulokseen nähden menetelmä on erittäin varteenotettava vaihtoehto (monissa kohdin parempi) märkämaalaukselle.
Jauhemaalauksen selkeä etu on vaivattomuus sekä menetelmän nopeus. Kappale on käytännössä käsiteltävissä kun on jäähtynyt, eli hieman olosuhteista ja kappaleesta riippuen n.10-45min. Vrt. märkämaalin kuivamis aikoihin->useita tunteja->jopa vuorokausia.

Jauhemaalaus soveltuu käytännössä kaikkiin sähköä johtaviin ja lämpöä kestäviin kappaleisiin. Useimmiten rajoittava tekijä onkin uunin koko. Käsitykseni mukaan jauhemaalit eivät tänä päivänä häviä märkämaaleille korroosion esto ominaisuuksiltaan, tai kulutuskestävyydeltään. Joten en näe mitään syytä olla käyttämättä tulevaisuuden maalaustöissä jauhemaalausta, maalattavan kohteen sen salliessa. Ei muuta kuin uunit kuumaksi!